K.A. Paloheimo vieraili Yrjö Paloheimon luona Kaliforniassa 1932.

Paloheimojen suku on osa Suomen kulttuuriperinnön tarinaa. Vuorineuvos K. A. Paloheimo ja Kerttu Paloheimo asettuivat Kallio-Kuninkalaan 1900-luvun alussa. He vaikuttivat aktiivisesti Tuusulanjärven taiteilijayhteisössä ja koko maan talous- ja kulttuurielämässä. Siteet vahvistuivat neljän avioliiton kautta: viidestä pojasta vanhin Arvi avioitui Jean Sibeliuksen tyttären Evan kanssa, Veli avioitui J. V. Snellmanin pojantyttären Esterin kanssa, Olli meni naimisiin Eero Järnefeltin tyttären Leenan kanssa ja Paavo avioitui Pekka Halosen tyttären Annin kanssa.

Nuorin veljeksistä, Yrjö A. Paloheimo oli Kallio-Kuninkalan isäntänä isänsä jälkeen vuodesta 1935 alkaen aina kuolemaansa 1986 saakka. Hän lähti agronomin tutkinnon suoritettuaan Yhdysvaltoihin vuonna 1926. Yrjö palasi välillä Suomeen, mutta muutti lopullisesti Yhdysvaltoihin 1933 työskennelläkseen Suomen pääkonsulinvirastossa New Yorkissa. Hän toimi 1939 – 1940 New Yorkin maailmannäyttelyn Suomen osaston komissaarina.

Leonora ja Yrjö Paloheimo Fenyes-kartanon edustalla juhlistamassa museon perustamista vuonna 1970.

Toisen maailmansodan jälkeen Yrjö Paloheimo työskenteli Help Finland -organisaation kenttäsihteerinä. Hän solmi avioliiton Leonora o.s. Curtinin kanssa vuonna 1946 ja siirtyi Pasadenaan Kaliforniaan, jossa hän toimi vuosikymmeniä Suomen kunniavarakonsulina ja Finlandia Foundation -säätiön presidenttinä.

Yrjö ja Leonora Paloheimo omistautuivat suomalaisen kulttuurin, USA:n espanjalaispohjaisen siirtolaiskulttuurin ja USA:n intiaaniperinteiden vaalimiseen. Heidän Pasadenan kodistaan Kaliforniassa tuli myöhemmin taidemuseo. Sen pihapuisto sai nimen ”Finlandia Gardens” ja saunarakennus ”Finnish Folk Art Museum”. Santa Féssa New Mexicossa sijaitsevalle maatilalleen he perustivat suuren kylämuseon ja kauppapaikan alkuasukkaiden käsitöiden markkinointia varten.

Leonora ja Yrjö Paloheimon säätiö perustettiin Suomeen vuonna 1973, tarkoituksenaan vaalia vanhan Tuusulan kulttuuriperinnettä ja tukea Suomen ja Yhdysvaltojen välistä kulttuurityötä.

Leonora ja Yrjö Paloheimo Ala-Kuninkalan verannalla 1980-luvulla.

Kesällä 1985 jo ikääntynyt Yrjö Paloheimo tapasi Kallio-Kuninkalassa Sibelius-Akatemian rehtorin Ellen Urhon. Yrjö kertoi hänelle pohtivansa Kallio-Kuninkalan tulevaisuutta ja toivovansa, että tilan toiminta voisi jotenkin liittyä musiikkiin ja ennen kaikkea Sibeliukseen. Rehtori Ellen Urho ehdotti, että rakennukset kunnostettaisiin Sibelius-Akatemian musiikkikeskukseksi. Tämä ajatus ilahdutti suuresti Yrjöä, ja niin suunnitelmat yhteistyöstä lähtivät käyntiin.

Rakennusten peruskorjaustyöt aloitettiin elokuun alussa 1986. Mittavan korjaussuunnitelman, joka kunnioitti rakennusten aikakautta, laati Yrjön veljen Arvin ja tämän puolison Evan jälkeläinen, sisustusarkkitehti Outi Lepäntalo. Kallio-Kuninkala aloitti toimintansa Sibelius-Akatemian Musiikkikeskuksena 1.8.1987, reilu vuosi Yrjö Paloheimon kuoleman jälkeen. Vuodesta 2013 lähtien tila on toiminut Taideyliopiston Järvenpään toimipisteenä.

Kuvat: Paloheimon suvun valokuvakokoelma ja Pasadena Museum of History